Asumiskokemukseni lastenkodissa oli värikäs. Matkaan mahtui sekä ylä- että alamäkiä. Toki matkaan mahtui myös paljon hyviä hetkiä. Miettikää ennen kun teette asioita hetken mielijohteesta.
Kannattais käyttäytyy nii pääsee pois – testattu juttu.
Mahdolliset huonot kokemukset unohtuvat todella nopeasti, lähde positiivisella mielellä! Loppujenlopuksi kaikkea on kiva naureskella kamujen ja ohjaajien kanssa ESIM GLÖGIPARTYIS!
Itse päättäminen omista jutuista on aina parempi, kuin muiden idiotismiin yhtyminen.
Tää koko homma voi ensin ottaa hattuun, mutta 5 % ajasta se kyllä parantaa sussa jotain. Lastenkoti sai mulla koulunkäynnin kuosiin. Ps. Hatkat ei oo worth.
Pitäkää sijoitusaikaisista ystävistä kiinni tulevaisuudessakin! Ne ovat hyvä tuki ja turva, kun siirrytte itsenäiseen elämään! Samaa kokeneet ymmärtää asioita, joita muut ei ehkä ymmärrä. Vaikeat kokemukset tulevat olemaan teidän vahvuus tulevaisuudessa. Teistä tulee moninkertaisesti vahvempia, kuin muista! Tsemppiä!
Sijoitusaika oli ehkä elämämme vaikeinta, mutta ehkä parasta ja rakentavinta aikaa. Paljon on tyritty ja opittu, ja hyvin pyyhkii. Nopeasti se aika menee!
Olen kiitollinen niistä eväistä, joita vuodet 2009-2013 toi elämääni. Ilman näitä aikoja ja ihmisiä – erityisesti työntekijöitä, en suurella todennäköisyydellä olisi tässä tilanteessa kuin missä nyt olen.
Vaikka sijoitus lastenkotiin tuntui aluksi aivan kauhealta ja kapinoin sitä vastaan, niin se on ollut iso vaikuttaja siihen minkälainen ja missä elämäntilanteessa olen juuri nyt.
Kahden viikon aikalisä (pikahuostaanotto) muuttui puolentoista vuoden kestoiseksi elämän suunnan uudelleen orientoivaksi jaksoksi. Tuona aikana sain opiskelut takaisin raiteilleen, peruskoulun oikea-aikaisesti päätökseen ja vielä todistuksella, jolla pääsin haluamiini jatko-opintoihin.
Alussa kaikki ole hämmentävää ja pelottavaa ja kapinoin minkä vain kerkesin. Loppujen lopuksi kuitenkin huomasin, että hei nää aikuisethan auttaa ja välittää.
Jälkeenpäin voin sanoa, että se iso työ minkä toiset näki vaivaa VAIN MINUN vuoksi, mitä omat vanhemmat eivät tehneet, on se työ arvokkainta mitä arvostan elämässäni!
Mä olen asunut noin viikon mun itsenäistymisasunnossa ja olen siitä iloinen. Tiedän, että mun ei tarvitse selvitä yksikön, vaan tutut ohjaajat ovat mun tukena.