Juuri päättynyt vuosi 2021 oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka aikana Sospron oma täydennyskoulutusohjelma Sospro-Akatemia on ollut käynnissä täysimääräisenä. Vuoden 2020 syksyn ja vuoden 2021 aikana meitä sosprolaisia on käynyt täydennyskoulutuksen eri koulutusohjelmia läpi iso joukko. Kolmen päivän substanssiopintoja ja viiden päivän erikoistumisopintoja ovat suorittaneet reilut 200 henkilöä ja laajoista Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan opinnoista valmistui juuri yli 20 henkilön ryhmä.
Sospro-Akatemia ja sen kautta toteutettavat täydennyskoulutuksemme on rakennettu vastaamaan työelämän osaamistarpeita. Olemme halunneet määrätietoisesti tukea ja kehittää sosprolaisten osaamista, jotta kaikissa työryhmissämme vahvistuisi kyvykkyys ja osaaminen vastata paremmin lasten ja perheiden moninaisiin haasteisiin. Osaamisen, työtapojen ja -menetelmien kehittämisen on nähty lisäävän myös oman työn hallinnan tunnetta ja sen on sitä kautta uskottu vahvistavan myös työssä jaksamista.
Mitä opinnoista on jäänyt käteen?
Miten näissä edellä kuvatuissa tavoitteissa olemme nyt sitten onnistuneet ja mitä mieltä sosprolaiset ovat täydennyskoulutuksista olleet? Yhteistyökumppanimme täydennyskoulutusohjelman toteuttamisessa on Tampereen ammattikorkeakoulu, joka on pyytänyt myös palautetta koulutuksiin osallistuneilta. Palautteiden perusteella substanssiopinnoissa parasta on ollut lakiosaaminen ja omaohjaajatyön sisältöön liittyvät kysymykset. Erikoistumisopinnot ovat puolestaan antaneet uusia näkökulmia ja menetelmiä omaan työhön. Lisäksi laajoihin Neuropsykiatrisen valmentajan opintoihin edenneet kokivat positiiviseen psykologiaan perustuvan työotteen ja menetelmäosaamisen syventyneen.
Varsinais-Suomessa sijaitsevassa perustason lastenkoti Myllylinnassa työskentelevä ohjaaja Jenna Ukkonen on yksi Nepsy-valmentajaksi valmistuneista, ja hän on pohtinut paljon sitä, mitä opinnoista jäi hänelle käteen? Jenna kertoo:
”Olen alusta alkaen kokenut opintojen olevan suuri etuoikeus, ja kokonaisuudessaan opinnot etenivät oman kokemukseni mukaan tarkoituksenmukaisesti luoden pohjaa toinen toiselleen sekä samalla jättäen tilaa itsenäiselle reflektiolle ja havainnoinnille työelämässä.
Koulutuksen keskeiseen tavoitteeseen eli pyrkimykseen vastata työelämän tarpeeseen opinnot vastasivat mainiosti. Kannustan kaikkia kollegoita mahdollisuuksien mukaan hakeutumaan koulutukseen avoimin vastaanottavin mielin, niin pääsee parhaiten antamaan tilaa opintojen annin sekä työelämän tarpeiden kohtaamiselle. Omalla kohdallakaan ei ihan kaikkea opiskeltua kyennyt suoriltaan hyödyntämään työelämässä, mutta asioita reflektoidessa syntyi kuitenkin ajatuksia sekä pohdintoja sen suhteen, että miten näitä opiskeltuja asioita voisi saada sovellettua työelämän tarpeeseen. Itselleni tärkeintä antia oli ehdottomasti positiivinen psykologia ja ratkaisukeskeisyys, edellä mainitut toimivat voimavarana niin itselleni kuin itseni kautta tiimille ja erityisesti lapsille ja nuorille.
Mielestäni etenkin Nepsy-valmentaja opinnot vastasivat sisällöltään vaatimustasoaan. Kokemukseni mukaan, nepsy-valmentaja opinnot haastoivat etenkin kirjallisuuden puolella, ja kirjoja tuli luettua toistakymmentä pedagogiikasta psykologiaan kattavaan neuropsykiatriaan asti, joten kehittyminen ja perspektiivin laajeneminen oli väistämätöntä, mutta vallan mahtavaa. Kirjalliset työt vaativat oman osansa ja ne haastoivat ajankäytöllisessä mielessä luomaan itselleen arkeen struktuurin, jossa sopusoinnussa kulkivat perhe, vapaa-aika, kolmivuorotyö ja opiskelut. Ajoittain, oli työelämää ja opintoja yhteensovittaessa haasteita, mutta siihenkin lääkkeeksi auttoi tuo työmme suola: Suunnitelmallisuus ja ratkaisukeskeisyys.”
Osaamisen vieminen käytännön arkeen
Sosprolaisten antaman palautteen lisäksi meillä on työryhmissä pysähdytty miettimään, mitä hyötyä kouluttautumisesta ja opinnoista on arjessa nähty ja koettu? Miten opintojen suorittaminen on näkynyt työskentelytavoissa ja mitä uutta opinnoista on pystytty tai osattu tuoda arkeen, omaan ammatilliseen työskentelyyn, mutta myös muulle työryhmälle tueksi? Ja ennen kaikkea, miten osaamisen, työtapojen ja -menetelmien kehittyminen on hyödyttänyt asiakkaanamme olevia lapsia ja perheitä?
Jennan työyhteisössä Myllylinnassa on innostuttu kehittämään nepsy-osaamista laajemminkin ja joulun 2021 alla työryhmään valmistui Jennan lisäksi muitakin ratkaisukeskeisiä neuropsykiatrisia valmentajia. Myllylinnan lastenkodin yksikön johtaja Marina Savola on kokenut opintojen tuovan työryhmän sisäiseen kehittämiseen uusia ajatuksia ja pohdintoja.
”On muun muassa alettu miettiä lasten päivästruktuureja sen kautta, että mitä olisi hyvä palastella pienempiin osiin ja missä olisi hyvä rytmin säilyä muuttumattomana. Ajatuksena juuri lapsen oma nepsyn erityispiirteisyys. On lähdetty kokeilemaan erilaisia menetelmiä ja alettu keräämään menetelmäkansiota, josta muidenkin on helppo menetelmiin tutustua.”
Marinan kokemuksen mukaan täydennyskoulutukset ovat tuoneet henkilöstölle lisää rohkeutta:
”Ihmetellä” ja puhua ääneen muulle työryhmälle lasten haasteista tai tarpeesta erityiseen tukeen, vaikka koulunkäynnin onnistumisen takaamiseen. Meillä on melko nuoriakin lapsia (9v) ja vaikka kognitiiviset taidot olisivatkin hyvät, se ei tarkoita nepsy-lasten kohdalla automaattisesti sitä, että suoriutuminen vaikka läksyistä ja kokeisiin lukemisesta onnistuisi helposti. On ehkä enenevissä määrin alettu ennakoida asioiden sujumista juuri siitä näkökulmasta, että millaisia haasteita neuronkirjon maailma tuo lapselle. Se on salapoliisin työtä, jossa nämä uudet nepsy-valmentajat ovat ottaneet nyt askeleita suurella innolla. Samalla väitän, että koulutus on lisännyt varmuutta ajatella, että me osaamme ja pärjäämme erilaisten haasteiden kanssa, joita ei välttämättä aiemmin ole osattu ajatella kuuluvaksi osaksi perustason lastenkodin toimintaa.”
Oppimisen lisäksi Myllylinnassa on Marinan johdolla otettu käyttöön myös arkea tukeva käytäntö:
”Uudet Nepsy-valmentajat tuovat kuukausipalavereihin omia huomioitaan ja jakavat siellä keskitetysti kaikille uutta oppimaansa. Toki joka päivä töissä käydään keskustelua ja pohdintaa, miten ja millä tavalla voitaisiin meidän nepsy-lasten arkea auttaa paremmin. Ja mikään tehty työ ei ole haitaksi nenteille (neuronormaaleille), joten kaikkia ohjausmenetelmiä voidaan käyttää ihan kaikkienkin kanssa. Kehitystyö tällä saralla on vasta alussa, mutta innokkuutta ja halua oppia nepsy-maailmaa on työryhmässä kova. Tämän kevään jälkeen meillä on neljä nepsy-valmiudet suorittanutta ohjaajaa ja kolme valmista Nepsy-valmentajaa, joista yksi olen minä itse (aikaa sitten jo oppini saanut) ja siksi tietysti olen innostanut työryhmää kouluttautumaan tähän suuntaan. Me näemme täällä Myllylinnassa, että nepsy -osaamisen lisääminen isosti työryhmässä, on suuri vahvuus ja antaa meille myös intoa kehittää toimintaamme koko ajan.”
Olemme ylpeitä koulutukseen osallistuneista ja olemme kiitollisia kaikille sosprolaisille, jotka ovat lähteneet rohkeasti haastamaan itseään, vahvistamaan osaamistaan ja sitä kautta kehittämään, niin omaa, kuin koko työryhmän työskentelyä!
Lisätietoja:
Laatujohtaja Helena Nyman-Jokinen: helena.nyman-jokinen@sospro.fi, p. 040 833 5369