”Olis hienoo mennä vaeltaan”.
Tästä heitosta päästiin pitkälle. Joulukuussa -25 oli käyty keskustelua lasten kanssa mahdollisista tekemisistä Lehmuksessa. Keskusteluissa syntyneissä ideoista ei puuttunut mielikuvitusta, ja yksi niistä oli vaellus.
Tähän ideaan tarrasin heti kiinni ja ilmoitin lapsille, että kyllä minä teidän kanssanne lähden, jos sitä todella haluatte.
Vuoden vaihteen jälkeen idea oli noussut aina ajoittain keskusteluun. Helmikuussa aloin vaatimaan lapsilta todellisuuteen perustuvia vastauksia reissuun lähdölle. Yksikönjohtaja siunasi ajatuksen, jonka jälkeen sovimme parhaimman ajankohdan olevan toukokuun puolivälissä. Lähtijöille asetettu ehdoksi sitoutumisen reissun suunnitteluun ja käyty myös läpi reissun tuomat vaatimukset; ajomatka on pitkä, ja reissun pituudeksi sovittu 2 yötä ja 3 päivää.
Tiistaina 5. toukokuuta pidettiin lasten kanssa palaveri, jossa sovimme lähtevämme Kolille 12.–14.5. Katsottiin erilaisia reittejä ja päätettiin yhdessä matkat. Varattiin samalla vuokratuvat, jossa yövymme. Palaverissa käytiin läpi varustevaatimuksia; mitä kullakin on jo ennestään, ja mitä pitää hankkia. Lähtijät olleet hyvällä hengellä mukana.
Maanantaina 11. toukokuuta sovittiin hoitavamme yhdessä valmistelut huomiseen reissuun. Ennen kauppaan lähtöä tehtiin yhdessä tarkempi ruokalista sekä mietittiin viimeiset hankinnat.
Kaupoilla kulutettiin aikaa kolmisen tuntia, ja silti kaikki palasi järjissään sekä innoissaan yksikköön.
Yksikköön palattuamme kaikki 3 lasta alkaneet pakata rinkkojaan ja jaettiin ruokatavarat. Illan aikana saatiin rinkat valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten.
Kolin antimia ohjaaja Kulhualle sekä kolmelle lapselle kansallismaisemissa:
Ajomatkaa 12 tuntia Dacialla, rinkan kanssa kilometrejä nousuissa ja laskuissa, järjestelmällisyyden ja pakkaamisen taidon karttuminen, omien jälkien siivoaminen muuttui tavaksi.
Huippujen kierros ukko-, akka- ja pahakoli, puolen tunnin hiljaisuus vain maisemien katselussa, trangian käytön opettelu, vuokratupien askeettisudesta nauttiminen, pirunkirkon luola, Mäkrän kierros.
Yöuinnit rannoilla, samoaminen ja hetkellinen eksyminen metsässä, retkiruokien tekeminen, retkeilykulttuurin opettelu, tulenteko, nuotiolla istuminen illalla, treenaaminen luonnon omilla välineillä, kartanluku, nuotiolätyt, pimeällä metsästä kuuluvan kuorsauksen kuuntelu.
Outo mutta hyvä väsymys, esiin tuotu onnellisuus että saa asua suomessa, metsästä tullut rauhan tunne, uusien asioiden ja taitojen oppiminen. Pidettiin huolta siisteydestä ja roskien keräämisestä, itseluottamuksen kasvu, arvostus ja kiitollisuus reissusta puolin ja toisin.
Kolin reissu oli onnistunut alusta loppuun asti.”
Lasten kommentteja:
Ensimmäisen päivän iltana: ”enoo koskaa nukkunu makuupussissa, oon jo tähän mennes tehny miljoona uutta asiaa”
”Toivottavasti porukoilla olis vapaata yhtäaikaa kesällä, pakotan ne kyl lähtee mun kaa johki vaellukselle”
”On kyl nii iso etuoikeus syntyä suomeen”
Vuokratuvan luksusta; ”Ei v**** täällä on tiskiainetta ja pelikortit!”
”Natsas, vois kyl lähtee uudestaan”
”Tosi jees, oon kyl iha varma et ne oli villisikoja, kelaa ku oltas taisteltu niitä vastaa”
Tämä tarina on kirjoitettu yhdessä kolmen Lehmuksen pojan kanssa, jotka alun heitosta lähtien sinnikkäästi saivat suunniteltua ja toteutettua reissun loppuun asti ohjaajan kanssa.
Mukana matkalla ja kirjoittamassa: Reetu Kulhua, Kotaharjun Lehmuksen ohjaaja
