Sospron vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut, lastensuojelun ammattilaisille suunnattu ja jo 10. kertaa järjestetty, asiantuntijaseminaarimme järjestettiin torstaina 27.3.2025 Helsingissä. Seminaaripäivän teemana oli ”Minussa on muutakin”. Meistä ei kukaan kehity parhaimpaansa ongelmalähtöisellä lähestymistavalla, vaan kukoistaaksemme ja tullaksemme näkyviksi, tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka tukevat ja haluavat nähdä toisen ihmisen myönteisiä piirteitä, luonteenvahvuuksia ja kyvykkyyttä.
Päivän aikana kuultiin tunteita ja ajatuksia herättäviä puheenvuoroja.
Heikki Turkka / Edusignaali oy, Senior team coach – Tiimiakatemia Global® kouluttaja, valmentaja
Pitkän ja monipuolisen uran lasten, nuorten ja perheiden parissa tehneen Heikki Turkan asiantuntijapuheenvuoro avasi päivän tarinan pohtimalla nuorisorikollisuuden vaikutuksia siihen, kuinka vaarallisia aikoja elämme – vai elämmekö? Median, erityisesti sosiaalisen median esiin nostamat ilmiöt Roadmaneista ja Katujengeistä kertovat vielä vaillinaista kuvaa nuorten käyttäytymisestä ja pahoinvoinnista. Millaista tarinaa nuorista kerromme, vaikuttaa siihen mitä näemme ja koemme. Emme kuitenkaan täysin ymmärrä millaisille vaikutuksille nuoret altistuvat sosiaalisen median kautta ja meidän aikuisten tehtävänä olisikin päästä vaikuttamaan nuorten arvomaailmaan algoritmien vaikutusten ohi. Ratkaisuksi Heikki tarjoilee aikuisille henkistä auktoriteettia, jossa vaikuttavuus saavutetaan luottamuksellisessa suhteessa ja toista ihmistä arvostamalla – asemaan ja pelotteluun perustuvan auktoriteetin sijaan. Ratkaisut eivät ole helppoja, kuten eivät ongelmatkaan kompleksisessa maailmassa. Tiedämme jo, että leimat ja rangaistukset eivät ole vaikuttavia mutta seuraamuksia tarvitaan – niiden tulee kuitenkin olla suhteessa ihmisen tarpeeseen ja kokonaisuuteen.
Mika Törrö / Kokemusasiantuntija ja joensuulainen pikkupoika– Vangista vahvimmaksi- kirjan kirjoittaja, 5. kertainen Suomen vahvin mies, liikuntaneuvoja
Mika Törrön eli El Toron koskettava kertomus matkastaan ei jättänyt kuulijoita kylmäksi. Mika on elänyt pitkän ja rikkonaisen matkan turvattomasta lapsuudesta, levottomaan nuoruuden päihdekäyttöön ja vankilakierteiseen, joka jatkui aikuisuuteen. Mikan matka vahvimmaksi ei ole ollut helppo, mutta matkalle on juurtunut ihmisiä, jotka ovat uskoneet ja nähneet hänetkin ihan ”ookoona”. Tukeneet ja nähneet pahoinvoinnin ja väärien valintojen takana olevan mahdollisuuden ja kyvykkyyden. Tänään Mika haluaa korostaa, että vaihtoehtoja on, kunhan vain löydämme ne peilit ja tuenantajat itselleen ja saa palvelujen sijaan apua. Urheilu, avun pyytäminen ja onni saada sitä, ovat olleet Mikan tie toipumiseen ja mahdollisuus kukoistukseen omien vahvuuksien varassa.
Niina Junttila / Kasvatuspsykologian professori – Turun yliopisto, Right to Belong tutkimuskonsortion johtaja
Niina Junttilan lämpöinen ja mukaansatempaava puheenvuoro yksinäisyyden kokemuksesta ja ulkopuolelle jättämisen merkityksestä herätti. Ihmisen ydintarpeena on kuulua johonkin, olla näkyvä ja tulla tunnustetuksi. Jos tämä tarve ei täyty, olemme hukassa, tunnemme kipua ja katoamme näkymättömiin. Niina kannustaa meitä lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavia ammattilaisia ottamaan yksinäisyys ja sen kokemus matalla kynnyksellä puheeksi, tunnistamaan siitä kärsiviä ja näin helpottamaan taakkaa sen alla. Lapsena koettu yksinäisyys korreloi vahvasti myöhemmän yksinäisyyden kokemuksen, psyykkisten oireilujen sekä itsetuhoisuuden kanssa. Tähän meidän tulee kiinnittää huomiota ja vahvistaa lasten sosiaalisia ja sosio-kongnitiivisia taitoja sekä itsesäätely- ja tunnetaitoja.
Riittakerttu Kaltiala / Nuorisopsykiatrian professori – Tampereen yliopisto, Tampereen yliopistollisen sairaalan keskitettyjen nuorisopsykiatrian palveluiden ylilääkäri
Riittakerttu Kaltialan puheenvuoro avasi nuorten väkivaltakäyttäytymisen ja mielenterveyden häiriöiden yleisyyttä sekä suhdetta normaaliin ikätasoiseen kasvuun ja kehitykseen. Suotuisa nuoruusiän kehitys voi vaarantua useiden riskitekijöiden takia, mutta rohkaisevaa on, että meillä on kaikki avaimet kädessämme kyetäksemme tukemaan nuoren prososiaalista elämää. Kaikki huonosti voivat nuoret eivät tarvitse psykiatrista hoitoa, mutta kaikki tarvitsevat vakaan kasvuympäristön, koulunkäynnin tukemista sekä päihteettömyyteen, harrastuksiin ja ikätoverisuhteisiin kiinnittymistä. Nämä erilaiset sosiaalisen tuen muodot ovat parasta hyvinvointia lisäävää toimintaa.
Minussa on muutakin – teeman puheenvuorot nostivat meissä ajatuksia ja tunteita lastensuojelutyön ja ihmisyyden ydinkysymyksistä. Missä kohdissa voimme vaikuttaa ja milloin annettu palvelu muuttuu avuksi ja tueksi. Onneksi saimme myös vastauksia, vahvistusta oikeaan suuntaan menemisestä tutkitun tiedon perusteella ja uskoa siihen, että voimme vaikuttaa. Kuten yksi vieraistamme asian hienosti palautteessaan kiteytti:
Päivän puheenvuorot nivoutuivat kiinnostavasti ja monipuolisesti yhteen. Keskiössä oli aidosti lapset ja nuoret, joihin liian usein kohdistuu pelkkää ongelmapuhetta, mutta nyt katse suunnattiin siihen, miten paljon enemmän saavutetaan aidolla, inhimillisellä kohtaamisella. ”Palveluntarve ilmeinen” -fraasin tilalle tulkoon ”Hyväksynnän ja rakkauden tarve ilmeinen”.
Haluamme vielä kerran kiittää jokaista tapahtuman puhujistamme!
Kiitos myös kaikille lastensuojelun ammattilaiselle, jotka osallistuivat seminaariimme.
