Uratarinat


Elinan tarina:

Elina Martindale

”Sosionomi-opintojen aikana kiinnostuin työskentelystä lastensuojelun sijaishuollossa. Alalle minua innosti erityisesti haasteellinen työ lasten ja nuorten parissa sekä tiiviisti yhteistyössä toimivat ja rennot työryhmät. Olen työskennellyt Suomen lisäksi neljässä eri maassa ja kaikissa kulttuureissa olen huomannut tärkeimmäksi työkaluksi ympärillä olevan työryhmän.

Nykyisessä tehtävässäni Hovilinnakeskuksen johtajana näen tärkeäksi tehtäväkseni edesauttaa ja kehittää edelleen työryhmien laadukasta työskentelyä. Tiedän itse, miten tärkeää on saada tehdä työtä hyväksyvässä ja kannustavassa työyhteisössä. Työryhmästä tulee parhaassa tapauksessa työntekijälle kuin toinen perhe. Töihin pitäisi aina olla mukava tulla ja työn tekeminen on palkitsevinta silloin, kun saavutuksista saa nauttia yhdessä työkavereiden kanssa.

Sosprolla työskentelyni aikana minulla on ollut kunnia saada tehdä töitä monessa eri työryhmässä ja lastenkodissa. Aloitin työni ohjaajana Merilinnassa vuonna 2013. Merilinnasta siirryin työskentelemään Mynämäen lastenkoteihin Nuppuun ja Hovilinnaan vuonna 2016. Ennen johtajana toimimista olen työskennellyt myös apulaisvastaavana ohjaajana sekä vastaavana ohjaajana. Työskentely eri työryhmissä ja työtehtävissä on antanut minulle mahdollisuuden nähdä lastenkodissa tehtävää työtä monesta eri näkökulmasta ja antanut ymmärrystä jokaisen työntekijän erilaisista vastuista ja velvollisuuksista.

Suurimman ilon työhöni tuovat tietenkin lastenkodeissamme asuvat lapset ja nuoret. Kaikki parhaimmat muistoni lastenkodissa työskentelystä liittyvät yhteisiin hetkiin, joita olen lasten ja nuorten kanssa saanut viettää. Olen äärettömän ylpeä meillä asuvista lapsista ja nuorista ja heidän kanssaan työtä tekevistä ohjaajista. Joka kevät itken koulun kevätjuhlassa ja riemuitsen mahtavista peruskoulun päättötodistuksista sekä innostavista tulevaisuuden suunnitelmista. Sydämen asiani on varmistaa, että meillä asuessaan jokainen lapsi ja nuori tuntee tulleensa kuulluksi ja ymmärtää olevansa oman elämänsä sankari!”

Elina Martindale, johtaja

Jerryn tarina:

Jerry

”En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että voisin työskennellä lasten ja nuorten kanssa, mutta niin lopulta kävi.

Minulla oli pitkä ura takana teollisuusalalla, kunnes 38-vuotiaana edessäni oli ammatinvaihto. Niinpä kouluttauduin oppisopimuksella lähihoitajaksi ja työskentelin aluksi aikuisten mielenterveyspalveluiden puolella.

Muutaman mutkan kautta päädyin kuitenkin vuoden 2017 lopulla Hämeenlinnaan lastenkotiin töihin – ja voin jo nyt todeta, että kyllä nuoret ovat ihan mun juttu.

Pidän siitä, että tässä työssä pääsee vaikuttamaan ja näkemään oikeasti nuoren kehityksen. Se on todella palkitsevaa. Ohjaajana olen tekemässä nuorille mahdollisimman turvallista ja normaalia arkea. Meillä on erittäin toimiva työyhteisö, jonka kanssa päivät saadaan rullaamaan hyvin.

Liikunta on itselleni asia, josta saan voimaa ja jaksamista arkeen, ja tätä sanomaa jaan työssäni myös nuorille. Tätä työtä tehdään kuitenkin lopulta ihmisenä ihmiselle, tasavertaisina yksilöinä, joten miksi ei kertoisi omia kokemuksiaan – olemmehan kaikki olleet joskus nuoria.

Jokaisella meistä on olemassa avaimet parempaan huomiseen ja sen haluan kaikkien nuortemme ymmärtävän. Asioilla on tapana järjestyä, näin minunkin kohdallani kävi.”

Inka Plattonen

Inkan tarina:

”Lastensuojelutyö on hyvin monipuolista työtä, erityisesti avopalveluiden puolella. Monenmoisesta osaamisesta ja tiedosta on tässä hyötyä, ja on myös oltava valmis ottamaan itse selvää asioista.

Työ avopalveluissa on hyvin liikkuvaa, joten hyville organisointitaidoille on todellakin täällä käyttöä.

Aloitin Sosprossa vuonna 2006 ohjaajana lastenkodissa, jonka jälkeen siirryin jälkihuollon vastaavaksi ohjaajaksi. Nyt olen työskennellyt avopalveluiden puolella ja joulukuussa 2018 uratarinaani tuli jälleen uusi kappale, kun aloitin esimiestehtävissä avopalveluissa ja siirryin konsernin sisällä Pirkanmaalta Kanta-Hämeeseen.

Työn suola on ehdottomasti lasten ja nuorten pienet edistysaskeleet, ne pienet pykälät eteenpäin kohti parempaa. Edistyminen vaatii meiltä työntekijöiltä sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, mutta lopussa odottava palkinto on upea.

Tätä työtä tehdessä on tärkeä pitää mielessä, että myös itseään on laitettava likoon. Haluamme tietää paljon ja kyselemme asioista, emmekä voi odottaa vastauksia, jos emme anna itsestämme mitään takaisin. Tämä on tunteellista työtä, jossa arvostus toista kohtaan on kaiken keskiössä.”

Inka Plattonen, avopalveluiden vastaava